Ajattelun yrittäjä:

Next yrittäjän ja kehittäjän Harri Ojanperän blogi

Kun konsepti ei korvaakaan kompetenssia

Vaikka teollisen standardoinnin isä Frederick Winslow Taylor (kuvassa) vaihtoi hiippakuntaa jo melkein sata vuotta sitten, hänen vaikutuksensa työn tekemiseen tuntuu vain kasvavan. Suomessa Freddyn malli on mm. osuustoiminnallisen palvelutarjonnan jatkuvan kasvun myötä levinnyt myös palvelujen tuottamiseen niin tehokkaasti, että täällä jos missä voidaan puhua todellisesta palveluteollisuudesta.

Taylorin suuri oivallushan oli osittaa tehtaan työt lukuisiksi yksinkertaisiksi työvaiheiksi, joiden tehokkuutta voidaan optimoida mahdollisimman pitkälle. Samalla vaiheistaminen merkitsee sitä, että yksittäinen työntekijä on korvattavissa aiempaa helpommin. Yksi ammattimies voitiin näin korvata vähemmän ammattitaitoa omaavilla vaihetyöntekijöillä. Tuntuuko tutulta käydessäsi suomalaisilla ”palvelu”asemilla, kahviloissa, ketjuruokaravintoloissa, pikaruokaravintoloissa, jopa hotelliketjujen konseptikuppiloissa. Vastassa ovat samat liikemerkit kloonattuine sisustuksineen, toimintatapoineen ja ruokalistoineen.

Taylorin opetuslapsethan ne siellä yrittävät parhaansa mukaan selviytyä työtehovaatimuksistaan. Tuotantoprosessi jauhaa niin kauan suht hyvin, kun kukaan ei kummallakaan puolella tiskiä erehdy individualistiksi. Viinituntemus? Mihin sitä tarvitaan? Meillähän kaikki juovat joko vettä tai bonuspunkkua.

Onhan suuren tukku-, vähittäis- ja palveluyrityksen johtaminenkin toki paljon helpompaa ja ennustettavuus tarkempaa, kun yksiköt (ja yksilöt) on monistettu, toiminnat standardoitu ja palvelut konseptoitu. Ei tarvitse tuhlata kallista aikaa turhaan tuotekehitykseen ja innovointiin. Niin kauan menee hyvin, kun asiakasta ei ala kuvottaa. Onneksi suomalainen on aina ollut vähään tyytyväinen. Se on ihmisessä oikeastikin hyvä ominaisuus, joskin kaiken kehityksen hidaste.

Jos suomalainen asiakas ei vähästä ikävysty niin suomalainen työntekijä oireilee sitäkin enemmän.
Kasvava työkuorma monotonisine tehtävineen tuppaa jossain vaiheessa väkisinkin uuvuttamaan. Onneksi tällainen partikkeli on taylorismissa helppo korvata.

Sitten on näitä aivotutkija kitimüllereitä, jotka Työterveyslaitoksen tukijaprofessorin jakkaraltaan eivät täysin niele teollisen palvelutuotannon siunauksellisuutta, vaan ilmoittavat, että jokaisella meistä on omanlaisensa kykyrakenne ja että ihmisen aivot pitävätkin monipuolisesta tekemisestä. Kehtaavat peräänkuuluttaa jopa yksilöllisempää tekemisen vapautta – huu.

Sellaistahan nyt ei voi sallia kuin ehkä jossain yksityisessä hotelli- ja kartanobusineksessa, jossa ihmiset tekevät kaikkea eksoottista lampaanhoidosta ja savusaunan lämmittämisestä aina gourmet-illallisiin ja viinikoulutuksiin asti.

Kutsuvat sitä virkistäväksi poikkeukseksi.


Harri Ojanperä
harri.ojanpera@nexthotels.fi

p.s. Käy ihmeessä katsomassa Casa Toscanan puutarhapäiväkirjasivulta, kuinka extremeä työelämä voi olla, kun konsepti ei korvaakaan kompetenssia http://nuppulinna.blogspot.com/
Kuvissa kukoistava ravintolapäällikkömme Suvi Lehtonen.

p.p.s Jos monipuolinen omien lahjojesi jalostaminen työssä sattuisi kiinnostamaan niin tiedät, mistä meidät löydät.