NEXT Hotel Patruunantalo, Pyhtää

NEXT Hotel Patruunantalo on monipuolinen majoitus-, kokous- ja juhlakartano, jonne voit tuoda vaativimmatkin asiakkaasi. Olipa kyse majoituksista, kokouksista, kursseista tai vaikkapa isoista yritysjuhlista, palvelemme sinua ensiluokkaisesti.

Rakkaudella ja historiaa kunnioittaen entisöidyt rakennukset luovat upeat puitteet monipuolisten tapahtumien pitopaikaksi. Alakerran saleja voidaan käyttää kokous-, ja juhlatiloina, yläkerrassa on seitsemän tunnelmallisesti sisustettua majoitushuonetta sekä oleskelutilat. Viereisessä Hunajatalossa sijaitsee 10 majoitushuonetta ja sauna.

Tervetuloa elämysten NEXT Hotel Patruunantaloon!

Patruunantalon historia

Patruunantalo sijaitsee historiallisella Stockforsin  tehdasalueella. Kaksi norjalaista herrasmiestä, Ole Nerdrum  ja Olaf Bulow "löysivät"  Stockforsin alueen vuosisadan vaihteessa, ja perustivat aluelle puuhiomon. Oy Stockfors Ab olikin yksi Suomen suurimmista puuhiomoista tuohon aikaan , valmistaen puuhioketta ja märkämassaa paperiteollisuuden tarpeisiin, toki myös vientiin. Kuten tehtaan norjalaiset perustajat, heidän seuraajansakin oli yrittuksen johtajana ulkomaista sukujuurta.  Leonard Baumgartner oli sveitsiläistä sukua, jonka juuret pn pystytty jäljittämään aina 1300-luvulle saakka.

Baumgartner siirtyi 1909 Stockfors Oy:n puuhiomon ja sahan isännöitsijäksi Pyhtäälle. Vaikka Olaf Bülow johtikin yhtiötä, Baumgartner otti heti alusta lähtien ohjakset lujasti käsiinsä, mistä oli osoituksena esimerkiksi uuden myllyn rakentaminen Pyhtään kirkonkylään. Baumgartner ehdotti myllyn rakentamista yhtiökokouksessa kesäkuussa 1910, mutta asia päätettiin lykätä vuodella. Asian tullessa uudelleen esille Baumgartner ilmoitti, että mylly oli jo paitsi rakennettu myös täydessä käynnissä. Kokous ei voinut muuta kuin tunnustaa ja hyväksyä tosiasian.

Baumgartner ryhtyi myös pian hankkimaan yhtiön osakkeita. Yhtiökokouksessa 1910 hän ilmoitti ostaneensa eräältä alusta lähtien mukana olleelta osakkaalta 36 osaketta. Hän oli maksanut osakkeiden nimellisarvosta 40 prosenttia, mikä osoitti myyjän pessimististä suhtautumista Stockforsin tulevaisuuteen. Yksi pessimismin syy oli yhtiön entisen johdon kyvyttömyys turvata edullinen raaka-aine. Baumgartner sai kuitenkin tämän keskeisen menoerän laskemaan 40 prosenttia jo toisena isännöitsijävuotenaan. Tehokkuus oli yksi niistä ominaisuuksista, jotka tekivät Baumgartnerista sopivan henkilön kehittämään Stockforsista vakavaraisen teollisuuslaitoksen.

Baumgartner halusi turvata raaka-aineen saannin vähitellen yhtiön omilla metsävaroilla. Stockforsin maaomaisuuteen kuului 1903 metsää 2 000 hehtaaria, ja vuosikymmenen lopulla ostettiin 5 000 hehtaaria lisämaata. Näiden hankintojen laskettiin turvaavan yhtiön raaka-ainehuollon kahdeksaksi vuodeksi eteenpäin. Stockforsin maaomaisuus kasvoi 30 000 hehtaariin 1918–1939, ja Baumgartnerin henkilökohtaiseen omaisuuteen kuuluneet Näsen kartano Perniössä ja Sköldvikin kartano Porvoon maalaiskunnassa (yhteensä noin 15 000 hehtaaria) vahvistivat niin ikään yhtiön raaka-ainehuoltoa. Toista maailmansotaa seuranneiden pakkoluovutusten jälkeen Stockforsin maaomistukset vähentyivät 24 000 hehtaariin.

Maaomaisuuden ansiosta Stockfors paitsi turvasi raaka-ainehuollon myös pystyi valmistamaan maataloustuotteita kohtuuhintaan muun muassa yhtiön henkilöstölle. Maataloustuotanto muodostikin välillä 1914–1934 jopa neljäsosan yhtiön liikevaihdosta.

Baumgartnerin yksityinen maaomaisuus, jota hoidettiin perinteisesti yhdessä yhtiön maiden kanssa, oli 1940-luvulla noin 16 000 hehtaaria. Stockforsin omistuksessa olleet maatilat olivat pääsääntöisesti aikansa mallitiloja, joita yhtiön johtaja hoiti innokkaana maanviljelijänä kuin omiaan. Merkittävimmät maatilat olivat 1914 hankitut Stockforsin (entinen Terchoffin) kartano Pyhtäällä ja Peippolan kartano Elimäellä. Yhtiö hoiti Stockforsin kartanon noin 70 hehtaarin viljelysmaita 1970-luvulle saakka.

Baumgartner oli vuoteen 1916 mennessä kivunnut yhtiön suurimmaksi omistajaksi, hallituksen puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi. Seuraavien runsaan 20 vuoden aikana hän vahvisti omistustaan entisestään. Hän omisti 81 prosenttia osakekannasta 1920 ja peräti 99,5 prosenttia 1940.

Koska Stockforsin osakkeenomistus oli vahvasti keskittynyt, yhtiökokous jäi käytännössä muodolliseksi. Sama koski hallitusta, joka oli epämuodollisissa neuvotteluissa lähinnä neuvoa-antava elin. Valta ja vastuu keskittyivät hallituksen puheenjohtajan käsiin.

Baumgartner oli yritysjohtajana rohkea vastuunkantaja, mutta myös varovainen ja kaukonäköinen. Nämä adjektiivit toistuivat 1920- ja 1930-luvulla usein myös tilintarkastuskertomuksissa. Merkkinä rohkeudesta aikalaiset pitivät Baumgartnerin näennäisen pikaisia päätöksiä suuria hankintoja tehtäessä, kuten ostettaessa Teijon ruukkia 1934–1936, Mustion ruukkia 1936 sekä Näsen, Sköldvikin ja muiden herraskartanoiden maaomaisuuksia.

Stockforsin tehdas oli valmistuessaan 1902 yksi maan suurimmista puuhiomoista. Tehtaan konekannan koostumusta muutettiin ensimmäisen neljänkymmenen vuoden aikana lähinnä kahdessa vaiheessa 1909–1911 ja 1926–1932. Ensimmäisessä vaiheessa muutokset olivat pääasiassa määrällisiä, toisessa vaiheessa tehtiin joitakin huomattavia laadullisia parannuksia ja teknisiä rationalisointeja, jolloin Stockfors otti kiinni aiemman teknisen jälkeenjääneisyytensä. Tämän jälkeen Stockfors oli Suomen Puuhiomoyhdistyksen kuivahiokkeen tuottajien joukossa omaa luokkaansa. Yhtiö vastasi ennätysvuonna 1937 yksin runsaasta 54 prosentista yhdistyksen kuivahiokkeen laskutuksesta.

Tuotanto häiriintyi monin tavoin sotavuosina 1939–1945, mutta vuoden 1946 toimintakertomuksessa toiminnan sanotaan jo olevan "normaalia". Yhtiöllä oli tuolloin hyvät valmiudet aloittaa mittava tuotantokapasiteetin maksimointi, joka toteutettiinkin menestyksellisesti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Vuorineuvos Baumgartner jätti Stockforsin toimitusjohtajan tehtävät 1940 heikentyneen terveytensä takia. Yrityksensä todellisen ylimmän johdon hän piti kuitenkin käsissään aina kuolemaansa saakka 1946. Stockforssin osake-enemmistö päätyi valtataistelun jälkeen 1985 Enso-Gutzeitille.

Leonard Baumgartner puolisoineen omistautui laajalti mutta asiasta suurempaa melua pitämättä kulttuuri- ja hyväntekeväisyystoiminnan tukemiseen. Tästä toiminnasta todistavat Barnes By -niminen hoitokoti, Loviisan kaupungin historia I–III sekä Åbo Akademille lahjoitettu saksan kielen professuuri. Myös Norden-yhdistys sekä Pyhtään seurakunta ja vapaapalokunta saivat tukea eri muodoissa.

Muita Stockfors Ou; n isännöistijäitä ovat olleet Rurik Eriksson sekä Erkki Lindroos.

Talon nykyinen omistaja Reino Uusitalo on tehnyt merkittävät entisöintityöt alueella yhdessä museoviraston kanssa,

ja nykyään taloa isännöi ja emännöi pariskunta Janne ja Katja Kytönen , Patruunantalo on yksi  kartanohotelliketjun NEXT Hotelsin kartanoista.

VUODEN YRITTÄJÄPALKINNON SAAJA 2008

Patruunantalo sai Pyhtään Yrittäjien sekä  Pyhtään Kunnan Vuoden Yrittäjä 2008 -palkinnon

Hotelli Pyhtää, Hotelli Pyhtäällä, Majoitus Pyhtää, Majoitus Pyhtäällä